Hei taas.
Tuntuu kuin tämä mun elämäni olisi tällä hetkellä koko ajan sellaista "päivä kerrallaan" menoa.
Mutta onko se huono?
En tiedä.
Yritän opetella myös elämään tässä hetkessä, enkä enää pelkäisi niin paljon kaikkea.
Kun pelkään, en ole oma itseni.
Vai olenko?
Olen pelännyt niin monta vuotta, etten tiedä enää onko se aito minä?
Tarvitseeko ihmisen pelätä?
Siis kaikkea?
Ei, en halua enää.
Haluan opetella uusia asioita, pelkäämättä aivan kaikkea mikä liikkuu, tai jopa sellaista mikä ei edes liiku.
Ahdistaa joskus niin paljon, että putoan lattialle seinään nojaten.
En tahdo sitä.
Jopa nyt kun kirjotan tätä, niin minua ahdistaa tämän tekstin ahdistavuus.
No päivä kerrallaan, tänään on taas "tälläinen" päivä.
Pikku Myy
Moi <3 Ja kiitos kun tulit kommentoimaan mun tekstiä. Mä tiedän miltä tuntuu pelätä. Kaikkea. Tottakai minun kaikkeni on erilainen kuin sinun kaikkesi, mutta tiedän mistä puhut.
VastaaPoistaMinä pelkään sitä, ettei minulla ole mitään merkitystä. Etten ole tärkeä kenellekään. Että jään yksin.
Kai se on ihan normaalia että haluaa olla rakastettu? Ja niin olenkin, mutta silti pelkään joka hetki.
Jollakin sairaalla tavalla luulen, että jokainen tekoni ja sanani vie minut lähemmäksi yksinäisyyttä. Pelkään että sanon tai teen jotain väärää. Ja se pelko lamauttaa. Estää minua toimimasta enää mitenkään.
Useimmiten minäkin elän päivä kerrallaan, ei siinä ole mitään väärää. Usein se helpottaa, ei tarvitse ajatella pelottavaa tulevaisuutta tai vielä pelottavampaa menneisyyttä. Elän vain hetki kerrallaan.
Joskus ehkä uskallan jo katsoa huomiseen, ensi viikkoon tai vuoden päähän. Mutta vasta silloin kun olen oikeasti valmis siihen.
Siihen saakka yritän vain hengittää, pärjätä.
Tsemppiä <3
Kiitos todella paljon sanoistasi, minulle tuli todella hyvä olo. Ihanaa löytää "kohtalo" toveri, jota myös pelottaa, sitä ei meinaa moni ymmärrä että miksi pelottaa ihan pienetkin asiat. Kiitos kun tulit kommentoimaan tekstiäni, tulehtan uudestaankin lukemaan?
PoistaKiitos sinulle ja sinullekkin kovasti voimia ja tsemppiä <3